Sukkalahjoituksen vastaanottivat Kemin neuvolan terveydenhoitaja (vasemmalta) Hanna Ylikärppä ja osastonhoitaja Susanna Klemettinen sekä näprääjistä Mirja Kukka, Maija Taponen, Pirkko Kupila, Orvokki Lukkarila, Irma Tyynelä ja Eija Mäkitalo.

 YLI 40 PARIA SUKKIA NEUVOLAAN – KEMIN SENIORIEN KÄSITYÖKERHO TUO LÄMPÖÄ LAPSIPERHEILLE

Kemin kansallisissa senioreissa toimii Näprääjät-kerho, joka kokoontuu viikoittain käsitöiden pariin. Yhdessä tekeminen tuo elämäniloa ja voimaa – juuri sitä, mitä liittomme mottokin lupaa.

Kerhossa syntyy monenlaista: kudontatöitä, ompelutöitä sekä erilaisia askarteluja korteista rasioihin. Samalla syntyy myös jotain vähemmän näkyvää, mutta yhtä tärkeää – yhteyttä toisiin ihmisiin. Me uskomme, että jokainen osaa. Ei ole olemassa ihmistä, jolla olisi “peukalo keskellä kämmentä”.

Pidämme itseämme aktiivisina kansalaisina. Toimintamme tuo iloa paitsi meille itsellemme myös läheisillemme. Siksi tuntuukin ristiriitaiselta kuulla julkisessa keskustelussa ikäihmisistä usein yksipuolinen kuva – pelkkänä kulueränä tai rasitteena yhteiskunnalle.

 Todellisuudessa olemme joukko, joka on tehnyt pitkän työuran ja ollut mukana rakentamassa tätä yhteiskuntaa. Eläkkeelläkin jatkamme monin tavoin aktiivisina: teemme vapaaehtoistyötä, toimimme omaishoitajina ja autamme perheitä arjen keskellä, esimerkiksi lastenhoidossa.

Näprääjät-kerhossa pidämme huolta myös toisistamme. Yhteiset kokoontumiset ehkäisevät yksinäisyyttä ja tukevat jaksamista – yhdessä tekeminen kantaa pitkälle.

Hyvän tekeminen innosti meitä laajentamaan toimintaamme myös kerhon ulkopuolelle. Päätimme lahjoittaa neuvolaan yli 40 paria erikokoisia lasten villasukkia jaettavaksi niitä tarvitseville perheille. Uskomme, että sukat tulevat tarpeeseen – ja neuvolan ammattilaiset tietävät parhaiten, minne apu kohdistuu. 
Lahjoitus otettiin vastaan ilolla, ja sukkien jakelua alettiin suunnitella heti. Samalla syntyi hyvä mieli molemmin puolin.
Emme halua korostaa omaa tekemistämme, vaan tuoda esiin laajempaa näkökulmaa. Ikäihmiset eivät ole vain kuluerä, vaan aktiivinen ja välittävä osa yhteiskuntaa. Ehkä tällaiset teot auttavat myös kaventamaan sitä kuilua, jonka koemme joskus olevan sukupolvien välillä.
Kuten vanha sanonta kuuluu: antaessaan saa – ja tällä kertaa ilo oli yhteinen.

                                                                                                                                   Mirja Kukka